torstai 11. tammikuuta 2018

Matkavuosi 2017

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille! Näin uuden vuoden kunniaksi on taas tilinpäätöksen aika. Vuosi 2017 oli unohtumaton myös matkailun saralla. Viime vuosi alkoi Niagaran putouksilta ja päättyi Hong Kongiin, ja viime vuoden aikana alkoi myös aivan uudenlainen seikkailu. Tässä matkavuoden 2017 huippuhetkiä. 



Niagaran putoukset ja New York City 

Vuosi 2017 alkoi Niagaran putouksilla ja pääsimme ihailemaan vaahtoavia, uskomattomalla voimalla kohisten syöksyviä vesiputouksia sekä Yhdysvaltojen että Kanadan puolelta. Uuden vuoden jälkeen palasimme vielä Pohjois-Amerikan turneemme lähtö- ja päättöpisteeseen New Yorkiin. Ensimmäinen lohkaisu isoa omeanaa oli juuri niin huumaavan herkullinen kuin olin uskaltanut toivoa ja rakastuin kaupunkiin aivan palavasti. New Yorkin sanotaan olevan kaupunki, joka ei koskaan nuku. Persoonalliset kaupunginosat, viihdetapahtumat, upeat nähtävyydet ja uskomaton katukulttuuri saivat todellakin toivomaan, että ei itsekään tarvitsisi nukkua lainkaan. 

Lue lisää:




Tasmania, Australia 

Pidennetyn viikonlopun reissu Hobartiin Australia-päivän kunniaksi oli ensikosketukseni Tasmaniaan. Tasmanian pääkaupunki Hobart hurmasi jylhän karulla luonnollaan. Tästä pienestä satamakaupungista löytyi lisäksi boheemi taideyhteisö ja herkullista seafoodia. Reissu olikin varsin onnistunut, sillä mukana matkassa ollut anoppikin pysyi kontrollissa.

Lue lisää:




Auckland, Uusi-Seelanti 

Naapurimaa Uusi-Seelanti on leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa - se on täältä Australiasta katsottuna niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Viikonloppureissu Aucklandiin alkoi aikamoisella draamalla, mutta pääsimme kuitenkin perille pitkän valkoisen pilven maahan. Lähdimme hakemaan ennen kaikkea rentouttavaa viikonloppua, tulivuoria, mustaa rantaa, Pinot Noir -viiniä ja herkullista ruokaa. Kaiken tämän saimme, alkumatkan draamasta huolimatta.

Lue lisää:




Perhematkailua Australiassa

Heinäkuussa perheeni Suomesta saapui ensimmäistä kertaa Australiaan meitä moikkaamaan ja lomailemaan. Viiden Sydneyssä vietetyn päivän jälkeen suuntasimme viikon roadtripille, sillä halusimme näyttää vieraillemme lähialueen idyllistä maaseutua, tyypillisiä australialaisia bushland -maisemia ja silmiä hivelevän kaunista rannikkoa. Kaikkea tätä tarjosivat Southern Highlands, Australian pääkaupunki Canberra ja pieni rannikkokaupunki Jervis Bay. Roadtripin jälkeen suuntasimme vielä vajaaksi viikoksi Port Douglasiin trooppiseen Queenslandiin nauttimaan lämmöstä ja auringosta. 

Lue lisää:




Uluru, Australian punainen keskus

Matka Australian maantieteelliseen ja henkiseen keskipisteeseen oli ollut jo pitkään haaveissamme. Syys-lokakuun vaihteessa saavuimme viimein Ulurulle - ja oli suorastaan vaikea uskoa, että olimme muka edelleen samalla planeetalla. Enkä olisi voinut uskoa, että koin erämaan keskellä myös elämäni illallisen. Kyseessä oli kuitenkin myös paljon enemmän kuin huikea ruokaelämys Jasonin polvistuessa eteeni esittäen THE kysymyksen: "Will you marry me?" Ja näin alkoi aivan uudenlainen elämäni seikkailu. 

Lue lisää:




Melbourne, Australia

Ennen joululomaa ennätimme vielä viikonlopuksi Melbourneen, missä ohjelmassa oli perhejuhlien lisäksi rentoa turreilua kaupungilla blogiystävien kanssa. Kesäinen viikonloppu Melbournessa mahtavassa seurassa oli ehdottomasti parasta vastapainoa loppuvuoden työkiireille. 

Lue lisää:




Hong Kong ja Macao

Vietimme joulun ja uuden vuoden Hong Kongissa neonvalojen välkkeessä. Välipäivät vietimme Macaossa, missä tällä kertaa kasinoiden sijaan tutustuimme kaupungin mielenkiintoiseen koloniaaliseen puoleen. Näistä pian lisää seuraavissa blogikirjoituksissa, pysy siis kuulolla! 




Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viikonloppu Melbournessa blogiystävien seurassa

Loppuvuosi on hujahtanut aivan vilauksessa! Joulukuun puolessa välissä ennätimme vielä pidennetyksi viikonlopuksi Melbourneen, missä ohjelmassa oli perhejuhlien lisäksi rentoa turreilua kaupungilla, sillä edellisestä Melbournen reissusta olikin jo ehtinyt vierähtää harmittavan pitkä aika. 


Australian toiseksi suurin kaupunki Melbourne tunnetaan maan kulttuuripääkaupunkina. Boheemin kaupungin kadut pursusivat musiikkia ja taidetta, ja tempperamenttisista säävaihteuistaan tunnetun kaupungin kesäinen viikonloppu antoi tällä kertaa myös säänsä puolesta vähintäänkin parastaan. 



Reissumme ajoittui myös hyvään saumaan, sillä sain kaupunkioppaakseni blogiystäväni Nooran, joka on Melbournessa kuin kotonaan. Tapasimme pari vuotta sitten Sydneyssä Suuri Seikkailu -blogin takaa löytyvän pariskunnan ollessa edellisellä huikealla maailmanvalloituksellaan. Uusi, vähintäänkin yhtä huikea seikkailu toi heidät onneksi takaisin Melbourneen. 

Malja ystävyydelle ja Melbournen kesälle! Kuva: Noora Kovalainen
Melbourne on tunnettu katutaiteestaan ja kapeilla kujilla tepastellessaan kannattaakin pitää silmät auki, sillä upeita yksityiskohtia on joka puolella. Välillä kannattaa myös muistaa kurkistaa ylöspäin, sillä usein ne kaikista vaikuttavimmat taideluomukset löytyvät juuri korkeammalta – ja niitä on myös harvemmin töherrelty uuteen uskoon.



Melbournen päänähtävyyksien ja katutaiteen lisäksi ehdimme myös vierailla ydinkeskustan ulkopuolella. Nautimme virkistävät paikalliset oluet Stomping Ground -pienpanimossa Collingwoodissa, ihailimme auringonlaskua Naked for Satan -baarin kattoterassilla Fitzroyssa ja illan hämärtyessä kävimme vielä katsomassa supersöpöjä pikkupingviinejä St Kildan rannikolla. 


Kesäinen viikonloppu Melbournessa mahtavassa seurassa oli ehdottomasti parasta vastapainoa loppuvuoden työkiireille. Jään myös innolla seuraamaan blogiystävien suuren seikkailun jatkoa - ja odotan myös jo seuraavaa tapaamistamme. 

Lämmin kiitos blogin seuraajille kuluneesta vuodesta! Tällä kertaa vuosi vaihtuu Hong Kongissa. Missä sinä otat uuden vuoden vastaan?


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

torstai 7. joulukuuta 2017

10 syytä matkustaa Sydneyyn

Sydney on ollut kotikaupunkini jo yli viisi vuotta ja se on ehdottomasti minulle se maailman paras kaupunki. Viime viikolla National Geographic -lehti listasi Sydneyn yhdeksi top 10 -kohteeksi vuonna 2018. Sen innoittamana listasin 10 syytä, miksi jokaisen kannattaa vierailla Sydneyssä ainakin kerran elämässään - kenties jo ensi vuonna: 

1. Ikoniset maamerkit
Klassisen upea Oopperatalo, mahtipontinen Harbour Bridge -silta ja Bondi Beach -ranta ovat jo itsessään matkailijoiden tuntemia käsitteitä. Viime vuonna remontoitu Oopperatalo nyt upeampi kuin koskaan - ja sen ansiosta Sydney myös kiilasi National Geographin listalla kärkijoukkoon. 


2. Ilmasto
Sydneyn ilmasto on aurinkoinen ja varsin miellyttävä ympäri vuoden. Kesät eivät ole liian hioastavan kuumia eikä talvisin tarvitse kahlata loskassa. 

3. Rento elämänasenne
Elämäntyyli Sydneyssä on toki kiireisempää kuin muualla Australiassa, mutta no worries -asenne kuuluu elämäntyyliin täälläkin. 

4. Rannat
Miljoonakaupungin ja kilometrejä pitkän rantaviivan kontrasti on ehdottomasti osa Sydneyn ainutlaatuisuutta. Monet Sydneyn rannoista kuuluvat New South Walesin osavaltion ja jopa koko Australian parhaimpien rantojen joukkoon. Ikoniset Manly ja Bondi Beach ovat erityisesti turistien suosiossa, mutta kauempaa löydät myös paikallisten suosikit. 


5. Monikulttuurisuus
Sydneyn katukuva on todella monikulttuurinen. Monikulttuurisuus on ollut alusta lähtien koko Australian perustavanlaatuinen piirre, sillä neljännes maan väestöstä on syntynyt maan ulkopuolella. 

6. Ruokakulttuuri
Sydney on foodien märkä päiväuni, sillä tarjolla on niin maailmanluokan ravintoloita kuin street foodia pikkunälkään ja kaikkia siltä väliltä. Moderni australialainen keittiö ei ole ehkä käsitteenä kovin tuttu, mutta Sydneyssä kannattaa olla ennakkoluuloton ja kokeilla rohkeasti uusia matkaelämyksiä. Kaupungin monikulttuurisuus näkyy vahvasti myös ruokakulttuurin puolella. Mitä tahansa etsit, löydät sen täältä. 


7. Erilaiset kaupunginosat
Sympaattiset ja toisistaan poikkeavat kaupunginosat tasapainottavat keskustan hektisyyttä ja niistä myös löytyy kaupungin sydän. Matkaa lautalla Watsons Bayhin, tutustu Surry Hillsin viinibaareihin, suuntaa Newtownin boheemiin yöelämään, maistele paikallisia oluita Marricvillen lukuisissa pienpanimoissa, vietä rento rantapäivä Coogee Beachilla...


8. Tapahtumat
Sydney on vibrantti kaupunki, jossa järjestetään koko ajan erilaisia tapahtumia ympäri vuoden. Tarjolla on mm. urheilu- ja taidetapahtumia, viini- ja musiikkijuhlia sekä monikulttuurisia festivaaleja. 


9. Kaupungin vihreys
Sydney on ihanan vihreä. Kaupungin keskustassa voi poiketa Hyde Parkiin tai kasvitieteelliseen puutarhaan ja unohtaa kokonaan olevansa miljoonakaupungin keskustassa. 


10. Lähialueen luontokohteet
Kun kaupungin hulina alkaa väsyttää, voi helposti suunnata päiväreissulle kaupungin ulkopuolelle. Sydneyn lähistöltä löytyy monia mielenkiintoisia luontokohteita, kuten Royal National Park -kansallispuisto, Blue Mountains -vuoristo sekä useita viinialueita, kuten Hunter Valley ja Southern Highlands. 


Oih, listaa voisi jatkaa vaikka millä mitalla... Oletko sinä käynyt Sydneyssä tai onko kaupunki haaveissasi? 

Tämä kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoituksena on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina tapahtuva kansainvälinen kampanja, jossa merkitään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat matkablogit Travellover ja Vagabonda. Tervetuloa osallistumaan mukaan kampanjaan, tarkemmat ohjeet löydät täältä. Minut löydät Instagramissa nimellä @elizadoesoz


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Sculpture by the Sea - Hevosia ja hampurilaisia Sydneyn Bondi-biitsillä

Sydneyn kevät on täällä! Ja varma merkki keväästä on vuosittainen Sculpture by the Sea -veistosnäyttely, joka muuntaa Sydneyn ikonisen Bondi Beach -rannan lähiympäristön ulkoilmataidegalleriaksi. 


Lokakuun lopulla kävimme ihastelemassa Sculpture by the Sea -näyttelyä, joka muunsi Sydneyn itärannikon Bondi- ja Tamarama-rantojen välimaaston kävelyreitin uskomattomaksi taidegalleriaksi. Vaikka en mikään taideasiantuntija olekaan, Sculpture by the Sea on ehdottomasti yksi Sydneyn mielenkiintoisimpia vuosittaisia tapahtumia, jota odotin tälläkin kertaa innolla. Ja ulkoilmatapahtumalla tuskin voisi olla parempaa näyttämöä, kuin henkeäsalpaavat rannikkomaisemat turkoosin meren sädehtiessä kevätauringossa! 



Tämän vuoden näyttelyyn kuului yhteensä yli sata teosta Australiasta ja eri puolilta maailmaa, kuten Tanskasta, Zimbabwesta, Japanista ja Yhdysvalloista. Tämän vuoden mielenkiintoisempiin teoksiin lukeutui jättiläishampurilainen, joka oli kiinnitetty toisesta päästä köyteen ja toisesta päästä koukkuun. Kyseessä oli James Diven näkemys ihmissyötistä ("What a Tasty Looking Burger"). Toinen erityisen merkittävä teos oli mielestäni Harrie Fasherin "The Last Charge" Beerseban taistelussa sata vuotta sitten kaatuneiden hevosten kunniaksi. 


Tapahtuman konsepti on pysynyt vuodesta toiseen hyvin samanlaisena. Sen tarkoituksena on edistää ulkoilua ja taidekulttuuria epävirallisessa ympäristössä. Ja mikä parasta, tapahtuma on edelleen maksuton. Joka vuosi se kuitenkin tarjoaa myös jotain uutta - teoksia, jotka viihdyttävät, haastavat ja inspiroivat. Tapahtuma on myös säilyttänyt suosionsa sen 21-vuotisen historian ajan ja se houkuttelee vuosittain jopa 500,000 ihmistä! Vaikka suuntasimmekin tällä kertaa baanalle ajoissa ensimmäisenä viikonloppuna, reitillä riitti silti ruuhkaa. Ensi vuonna pitääkin yrittää uutta taktiikkaa, kuten arki-iltaa. Viime vuosien kokemuksella voin nimittäin sanoa, että kierrosta ei kannata jättää ainakaan viimeiseen viikonloppuun. 



Sculpture by the Sea 2017 -tapahtuma järjestettiin Sydneyssä 19.10.-5.11. Tässä lopuksi näyttelyn kohokohdat videon muodossa: 



Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

torstai 2. marraskuuta 2017

Tali Wiru - Elämäni illallinen Ulurun tähtitaivaan alla

Australian punainen keskus ja sen myyttinen punainen kivi, Uluru, ovat ehdottomasti kerran elämässä -kokemus. En kuitenkaan olisi uskonut kokevani erämaan keskellä myös elämäni illallista. Illallinen Ulurun tähtitaivaan alla oli kuitenkin myös paljon enemmän kuin ruokaelämys; se on kokemus, jonka tulen muistamaan aina.


Tali Wiru, paikallisella Anangu-kielellä 'kaunis dyyni' (beautiful dune) on nimensä mukaisesti illallinen Australian outbackin punaisilla hiekkadyyneillä. Sen kattona on Ulurun tähtitaivas ja seininä erämaan hiljaisuus. 

Bussi hotelliltamme kuljetti meidät Marsin kamaraa muistuttavan erämaan poikki. Ilta alkoi samppanjalla ja canapé-alkupaloilla taidokkaan aboriginaali-muusikon Didgeridoon tahdittamana. Hämärän laskeutuessa kävelimme hiekkadyynin päälle varsinaiselle illallispaikalle, josta avautuivat satumaisen hämyisät näkymät Ulurulle ja kauempana siintäville Kata Tjutan kukkuloille. Luvassa oli bush tucker -aineksista paikan päällä loihdittu fine dining -illallinen. 'Bush tucker' tarkoittaa Australian kotoperäisiä yrttejä, mausteita, hedelmiä, siemeniä ja eläimistöä, joita alkuperäisväestö on käyttänyt ravintonaan jo tuhansien vuosien ajan. Neljän ruokalajin maistelumenu oli herkullinen makumatka kengurusta kaviaariin ja waguepihvistä gruyere-sufleeseen. Jokainen annos tarjoiltiin yhteensopivien ensiluokkaisten australialaisten viinien kanssa. 


Tali Wiru on paljon enemmän kuin huikea ruokaelämys. Kontrasti uskomattoman outbackin miljöön ja sen hiljaisuuden sekä maailmanluokan "miten ihmeessä he tekivät sen täällä" -menun välillä on jotain aivan omaa luokkaansa. Kokemus on lisäksi hyvin intiimi, sillä osallistujamäärä on rajoitettu 20 henkilöön ja se on tarkoitettu vain aikuisille. 

Romanttinen ilta sai yllättävän päätöksen Jasonin polvistuessa eteeni esittäen THE kysymyksen: "Will you marry me?" Australian ikonisen maamerkin tarunomainen tunnelma ja huikea gastronominen elämys olivat suorastaan täydellinen näyttämö vastata kysymykseen myöntävästi. 



Marraskuun Instagram Travel Thursday -kampanjan teemana on minun luksukseni. Uniikit kokemukset ja herkulliset ruokaelämykset ovat minulle tärkeä osa matkailun luksusta. Yksityiskoneiden ja hulppeiden hotellien sviittien sijaan nimenomaan aidot elämykset, mukavuus ja aika nauttia ovat minulle tärkeitä tekijöitä, ja näitä ei voi rahalla ostaa. Käy myös lukemassa miten muut kampanjaan osallistuneet ovat luksustelleet! 




Tämä kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoituksena on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina tapahtuva kansainvälinen kampanja, jossa merkitään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat Travellover ja Vagabonda. Tervetuloa osallistumaan mukaan kampanjaan, tarkemmat ohjeet löydät täältä. Minut löydät Instagramissa nimellä @elizadoesoz


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

torstai 26. lokakuuta 2017

Uluru Base Walk - Vaellus punaisen kiven ympäri

Sadepäivän jälkeen tummien pilviverhojen väistyessä jättiläismäinen Uluru nousee karusta maisemasta uljaana. Vaikka sateinen Uluru oli suorastaan taianomainen kokemus, olimme iloisia auringon tullessa esiin, sillä pääsimme toteuttamaan toivomamme vaellusreissun Ulurun ympäri. 



Uluru Base Walk
 

Uluruun voi tutustua lähietäisyydeltä erilaisilla kävelyreiteillä, joista paras on kymmenen kilometrin pituinen Uluru Base Walk -vaellusreitti, joka kiertää koko valtavan kivimonoliitin. Suurin osa matkasta kulkee aivan kiven tuulen tuivertamalla juurella. Matkalla pääsee näkemään uskomattoman Ulurun sen jokaiselta puolelta ja tarkastelemaan sen erilaisia yksityiskohtia, jotka tekevät kivestä niin erityisen Australian punaisen keskustan ikonin. Pääsimme myös ihastelemaan sateen muodostamia vesiputouksia ja lammikoita sekä villejä luonnonkukkia, jotka olivat puhjenneet kukkaan. Pientä lisäjännitystä matkan varrella aiheutti aivan edessämme polun poikki luikerrellut käärme. Aloitimme vaellusreitin Kuniya-parkkipaikalta ja kierrokseen meiltä kului aikaa noin kolme ja puoli tuntia. 




Anangu-heimolaisille Uluru on ollut pyhä kivi jo tuhansien vuosien ajan. Heille se ei ole vain kivi, vaan elävä yhteisö. Heidän olemassaolonsa jäljet kalliomaalauksineen ovat edelleen nähtävillä ja heidän tarinansa ovat elossa kaikkialla. Nimitys "Uluru" on aboriginaalien kieltä ja se tarkoittaa kohtaamispaikkaa. 




"Please don't climb" 


Ulurun päälle voi kiivetä, mutta alkuperäisväestö toivoo etteivät turistit niin tekisi, sillä Uluru on aboriginaaleille pyhä paikka. Monet matkailijat eivät tiedä, että alkuperäisten lakien mukaan Ulurun päälle kiipeäminen on vain Anangu-heimolaisille kuuluva kokemus - ja hekin kiipeävät kiven päälle vain erityisissä tilanteissa. Suorastaan häpeän myöntää, että huiputin itse Ulurun ensimmäisellä Australian-matkallani 17 vuotta sitten, jolloin se oli suosittu aktiviteetti turistien keskuudessa - täysin ajattelematta aboriginaalien oikeuksia tai kiven merkitystä. Onneksi nykyään aboriginaalien oikeudet ovat paremmin tiedostettuja ja monet matkailijat jättävät kiven valloittamatta. Mutta siitäkin huolimatta edelleen vuosittain tuhannet turistit kapuavat kilometrin vaivalloisen nousun kiven päälle aiheuttaen lisäksi monenlaisia haitallisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi lukuisat onnettomuudet ja jopa kuolemantapaukset ovat saaneet myös kansallispuiston ylläpitäjät harkitsemaan kiipeämismahdollisuudesta luopumista kokonaan. 

Älä siis kiipeä Ulurun päälle. Vaellus Ulurun ympäri on ehdottomasti paras tapa arvostaa tuon ikonisen punaisen kiven luonnollista ja kulttuurista kauneutta. 



Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

torstai 19. lokakuuta 2017

Uluru eli Ayers Rock - Australian mystinen punainen kivi

Edessämme avautui Marsin kamaraa muistuttava miljöö ja karun punaiset tasangot levittäytyivät loputtomina ympärillä. Jättiläismäinen kivijärkäle nousi maisemasta valtaisana. Olimme saapuneet Ulurulle. Unohtumaton näky oli niin taianomainen, että oli vaikea uskoa että olimme muka edelleen samalla planeetalla. 


Matka Australian maantieteelliseen ja henkiseen keskipisteeseen oli ollut jo pitkään haaveissamme. Muutama vuosi sitten avattu uusi lentoyhteys Sydneystä suoraan Ulurulle teki matkanteosta huomattavasti helpompaa, sillä enää ei tarvinnut matkata Alice Springsin kautta, josta Ulurulle oli kuitenkin vielä matkaa yli 400 kilometriä. Olin itse vieraillut Ulurulla kerran aikaisemmin ensimmäisen Australian-matkani yhteydessä 17 vuotta sitten (aargh, tämä kertoo jotain fossiilisesta iästäni), ja kohde oli jäänyt mieleen ehdottomasti yhtenä koko matkan kohokohdista. 


Australian valtava outback on karua erämaata, dingojen ja villikamelien kotiseutua, minkä keskellä jököttää valtava kivimonoliitti, Uluru, joka tunnetaan myös nimellä Ayers Rock. Keski-Australiaan matkaa suunnitteleva saattaa itsekin ihmetellä, miksi haluaa matkustaa tuhansia kilometrejä vain nähdäkseen yhden suuren kiven. 


Mystinen Uluru

Uluru on yksi maailman suurimmista luonnonihmeistä. Se kohoaa 348 metrin korkeuteen ja sillä on ympärysmittaa noin 10 kilometrin verran. Kaiken lisäksi sen uskotaan kätkevän suurimman osan mahtavuudestaan maanpinnan alapuolelle. Anangu-heimolaisille Uluru on ollut pyhä kivi jo tuhansien vuosien ajan. Heille se ei ole vain kivi, vaan elävä yhteisö. Heidän olemassaolonsa jäljet ovat edelleen nähtävillä ja heidän tarinansa ovat elossa kaikkialla. Nimitys "Uluru" on aboriginaalien kieltä ja se tarkoittaa kohtaamispaikkaa. 



Ulurun väriloistoa

Ulurun erikoisuus on sen vaihtuvä väri. Aamunkoitteessa kivi hohkaa oranssin sävyissä, päivänvalon tuodessa esiin pehmeän okran. Uluru on erityisen vaikuttava illalla sen värin muuttuessa kamelonttimaisesti auringon laskiessa. Auringonlaskun aikaan kivi hehkuu erityisen punaisena. Illan hämärtyessä kiven sävy tummenee ensin ruskeaan ja lopulta harmaaseen. Värikylläisyys johtuu kiviaineksen kiteistä, mutta kallio punertaa muutenkin luonnostaa ruosteen vuoksi, jota tulee luonnosta. 



"It's raining on the Rock"

Outback tunnetaan kuivasta ilmastostaan. Pääsimme kuitenkin todistamaan hyvin ainutlaatuista sääilmiötä, sillä Ulurulla oli satanut kaatamalla koko alkuviikon ja saimme edelleen niskaamme sadekuuroja. Näkymät hämyisen usvan keskeltä uljaana kohoavalle Ulurulle olivat sanoin kuvaamattomat ja alueella tuntui leijuvan todella mystinen ilmapiiri. Sateet olivat muodostaneet Ulurulle vesiputouksia ja lammikoita ja villit luonnonkukat olivat puhjenneet kukkaan. 



Ehkä juuri Ulurun merkittävä historia yhdistettynä tähän taianomaiseen tunnelmaan saivat kokemuksen tuntumaan entistäkin uskomattomammalta. 

Ulurun majesteettisuus, vaihtuvat värit ja hiljentävyys ovat jotain täysin käsittämätöntä - vaikka olisi nähnyt sen kuvissa miten monta kertaa tahansa. Sen karua kauneutta, historiallista merkitystä ja mystistä ilmapiiriä on vaikea pukea sanoiksi. Uluru on ehdottomasti paikka, joka kannattaa kokea kerran elämässään. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: