maanantai 23. huhtikuuta 2018

Bellingen - Hippikaupunki sademetsän siimeksessä Australian itärannikolla

Työprojektin kautta New South Walesin osavaltio on tullut tutuksi ihan uudella tavalla ja olen päässyt myös vähän matkustelemaan, ja lisää työreissuja on jo kalenterissa. Keskellä kuuminta kesää työreissu vei minut Australian itärannikolle Coffs Harbouriin, ja päätin jäädä sinne vielä lomailemaan viikonlopuksi kokousrupeaman jälkeen, ja Jason liittyi seuraani oman työviikkonsa päätteeksi. Paikalliset kollegani suosittelivat päiväreissua Bellingenin alueelle, sillä ensinnäkin ilmasto on siellä viileämpi ja toiseksi alueella riittää nähtävää ikivanhoista sademetsistä lukuisiin upeisiin vesiputouksiin. Ilman ennakko-odotuksia hyppäsimme auton rattiin ja suuntasimme kohti sisämaata.


Bellingen sijaitsee vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Coffs Harbourista sisämaahan, mutta tuntuu kuin olisi matkustanut paljon kauemmaksi - pikkukaupungin tunnelma on nimittäin täysin erilainen. Suloinen pikkukaupunki Bellingen, paikallisittain Bello, tanssii aivan oman bongorumpunsa tahtiin. Bello tarjoaa rentoa, vaihtoehtoista tunnelmaa, orgaanisia tuotteita, ja sen paikallisesta väestöstä huokuu urbaani tietoisuus.

Nautimme aamiaisen ihanassa 5 Church Street -kahvilassa, joka on pittoreskin Bellingenin sydän ja sielu. Uniikki kahvila käyttää paikallisia, orgaanisia, tuoreita tuotteita, ja hankkii raaka-aineet suoraan paikallisilta tuottajilta. Iltaisin kahvila muuntautuu musiikin ystävien kohtauspaikaksi.


Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Dorrigon kansallispuistoon. Dorrigo Rainforest Centre on monien vaellusreittien aloituspaikka, ja siellä kannattaa ehdottomasti pistäytyä, sillä reittivinkkien lisäksi vierailukeskus tarjoaa mielenkiintoista tietoa alueen luonnosta ja eläimistä. Vierailukeskuksen yhteydessä on myös kahvila. 

Vierailukeskuksen vinkit mukanamme suuntasimme Wonga Walk -reitille, joka on yksi koko kansallispuiston suosituimpia vaellusreittejä. 800 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja tiheän kasviston suojassa oli mukavasti viileämpää; kollegat olivat siis aivan oikeassa. Reitin varrella voi hämmästellä jopa 600-vuotta vanhoja puulajeja, omituisia sieniä ja kuunnella erikoisten lintujen laulua. Noin kuuden ja puolen kilometrin pituiseen kierrokseen meiltä kului aikaa noin kaksi ja puoli tuntia.


Reitin varrella oli lisäksi useampia vesiputouksia, joista koko vaellusreissun kohokohta oli Chrystal Shower Falls -vesiputous, sillä reitti vei aivan vesiputouksen taakse. Luolamaisessa kivimuodostelmassa vesiputouksen takana voi tuntea viilentävät vesipisarat iholla ja ihailla subtrooppista sademetsää aivan uudenlaisesta näkökulmasta.



Koska vesiputouksista ei voi koskaan saada tarpeekseen, suuntasimme vaelluksen jälkeen vielä Dangar Falls -vesiputoukselle. Kaunis, 30 metriä korkea vesiputous sijaitsee parin kilometrin päässä Dorrigon keskustasta pohjoiseen, keskellä idyllisiä maalaismaisemia. Lyhyt kävelyreitti johtaa vesiputouksen juurelle - ja mikä parasta, vesiputouksen alla on myös ihan luvallista uida. Hikisen vaellusreissun jälkeen olikin ihana pulahtaa viilentävään veteen. 



Aktiivisen päivän päätteeksi palasimme vielä Bellingeniin, ja nautimme parit virkistävät pienpanimo-oluet ja pizzan Bellingen Brewery -olutpanimossa. 


Bellingen on tuntemattomampi helmi Coffs Harbourin lähialueella. Boheemi hippikaupunki on kuin sisämaan Byron Bay, ja sen ympäristöstä löytyy upeita sademetsiä ja lukuisia vesiputouksia. Kannattaa laittaa Bello muistiin Australian itärannikon roadtrippiä varten!


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

torstai 29. maaliskuuta 2018

Berry - Kesäinen viikonloppureissu Sydneystä

Vaikka olemmekin kolunneet Sydneyn lähiympäristöä ristiin rastiin, löydämme jatkuvasti uusia mielenkiintoisia kohteita, jotka sopivat mainiosti viikonloppureissuiksi. Miniloma lähialueella on erinomainen tapa irrottautua arjesta ja lisäksi lähimatkailu on edullisempaa ja ekologisempaa.


Australia-päivän pidennetyn viikonlopun kohteeksemme valikoitui tällä kertaa Berry. Se on hurmaava pieni kaupunki Shoalhavenin alueella parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä etelään. Herkullisen nimensä mukaisesti kaupunki onkin todellinen foodie-kohde. Tarjolla on ihania pieniä ravintoloita, leipomoita, kahviloita sekä kuuluisa donitsivaunu (Donut Van). Löytyipä myös jopa salmiakkia ihan suomalaiseen makuun Treat Factory'n herkkuvalikoimasta!


Herkullisten ruokaelämysten lisäksi alueelta löytyy mahtavia viinejä. Shoalhavenin alue on viinialueena hyvin nuori, mutta alueelta löytyy kuitenkin lähes parikymmentä viinitilaa. Alueen tunnetuin viinilajike on Chamboucin, raikkaan hedelmäinen ranskalainen punaviini. Myös erityisesti alueen valkoviinit osoittautuivat erinomaisiksi. Coolangatta Estate ja Two Figs olivat meille jo entuudestaan tuttuja, hyväksi havaittuja viinitiloja. Uusista tuttavuuksista positiivisin kokemus oli Mountain Ridge Wines, missä nautimme herkullisen juustolautasen viininmaisteln yhteydessä vehreän kauniista maisemista ja kesäisestä auringonpaisteesta nauttien. Tapasimme viinitilalla yllättäen myös ihanan suomalaistaiteilijan Hela Donelan, jonka upeita teoksia on esillä Lookout Gallery -taidegalleriassa viinitilan yhteydessä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!



Shoalhavenin alue on tunnettu vihreinä kumpuilevista maalaismaisemistaan. Teimme mukavan, parin tunnin mittaisen vaellusreissun Drawing Room Rocks Lookout -näköalatasanteelle. Hieman vaivalloinen nousu metsäpolkua pitkin palkitsi häikäisevillä maisemillaan. Näköalapaikan ainutlaatuiset kivimuodostelmat todellakin muistuttavat kivistä tehtyjä tuoleja ja pöytiä.


Rentouttavan minilomamme kruunasi hurmaava AirBnB-asuntomme Belvoir Pavillions, joka oli todella timanttinen löytö. Majapaikka sijaitsee maaseudun rauhassa, vajaan 10 minuutin ajomatkan päässä Berryn keskustasta. Talo on peräisin 1910-luvulta, mutta se on remontoitu moderniksi ja toimivaksi - täydellinen paikka romanttiselle lomalle kauniine puutarhoineen ja uima-altaineen.


Kesäinen Berry tarjosi ehdottomasti parastaan. Viehättävä pieni kaupunki on mainio kohde sekä aktiivilomalle että rauhallinen pakopaikka rentoutumiseen. Metsiä, rantoja, idyllisiä maalaismaisemia, kultuuriperintöä ja ystävällisiä ihmisiä - kaikki samassa paikassa. Missä muualla muka voisit vaihtaa pubissa voittamasi lihalautasen jäätelöön kadun toisella puolella?


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

torstai 22. maaliskuuta 2018

Hoi An - Tunnelmallinen aikamatka entisaikojen Vietnamiin

Vietnamin minilomamme jatkui Da Nangista noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Hoi Aniin, jota monet ovat hehkuttaneet jopa koko Vietnamin parhaaksi kohteeksi. Odotukset olivat siis korkealla saapuessamme ikivanhaan lyhtyjen kaupunkiin.


Da Nangin kaoottinen liikenne jäi taaksemme ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme riisipeltojen keskeltä ikivanhaan, pieneen kaupunkiin ja tuntui, että siirryimme välittömästi ajassa taaksepäin. Hoi An on Da Nangiin verrattuna hyvin rauhallinen ja pieni kaupunki, jonka aito ilmapiiri on havaittavissa joka puolella. Elämänrytmi on hidas ja perinteet näkyvät vahvasti katukuvassa. 



Hoi Anin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin keskusta on erittäin hyvin säilynyt ja se on kunnostettu ranskalaista siirtomaa-arkkitehtuuria kunnioittaen. Keskustan kadut on pyhitetty jalankulkijoille ja polkupyörille, mutta turistihärveleiltä ja selfiekeppilaumoilta ei kuitenkaan voinut välttyä. Kaupungin kapeille lyhtyjen koristamille kaduille voi uppoutua seikkailemaan tuntikausiksi. Kaupungin halki kulkevalla Thu Bon -joella voi seilata pienellä veneellä ja iltahämärässä laskea veteen paperisen kynttilänlyhdyn. Erityisesti iltaisin joenvarrella vallitseekin hyvin satumainen tunnelma. Vierailu torialueella on myös jo itsessään elämys. Myynnissä on kaikkea mahdollista turistikrääsästä tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin sekä eläviin kanoihin. 


Kaupungin tunnetuin maamerkki on punainen katettu silta, jonka japanilaiset kauppiaat rakennuttivat 1500-luvun lopussa. Vanhaankaupunkiin myydään edullisia pääsylippuja, joilla pääsee käymään japanilaisella sillalla, temppeleissä, museoissa ja perinteisissä taloissa sekä käyskentelemään suljetuilla kujilla. 


Hoi An on lisäksi yksi Vietnamin parhaista paikoista vaatteiden teettämiseen edullisesti. Kannattaa kuitenkia kysyä suosituksia räätäleistä, sillä kaikki eivät ole yhtä laadukkaita. Jason teetti itselleen puvun, joka oli valmis jo seuraavana päivänä. Hotellimme suosittelema Bi Tailor oli erinomainen ja palvelu ystävällistä. 

Kaupungilla kävellessä ei voi olla poikkeamatta toinen toistaan houkuttelevampiin pieniin ravintoloihin. Vietnamilainen ruoka on herkullista ja myös Hoi Anin kulinaristiset elämykset ovat moninaiset. Illalliselle on mukava rauhoittua jokivarteen nauttimaan kaupungin tunnelmasta. Kannattaa myös ehdottomasti maistaa banh mi -patonkeja, jotka ovat lähtöisin juuri Hoi Anista.


Hoi Anin hintataso on edullinen ja varsin kohtuullisella budjetilla voi majoittua hyvinkin laadukkaasti. La Siesta Resort & Spa -hotelli oli erinomainen valinta ja se tarjosi suorastaan aivan huikeat puitteet romanttiselle minilomalle. Olisin voinut jäädä sviittiimme vaikka asumaan! 



Entisaikojen Vietnamia, hyvää ruokaa ja rauhallista tunnelmaa etsivälle Hoi An on erinomainen lomakohde. Hoi An oli todellakin kirjaimellisesti kuin aikamatka ajassa taaksepäin. Sen aitoa ilmapiiriä eivät latistaneet edes turistilaumat. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Da Nang - Mystisiä vuoria ja ruokaelämyksiä Vietnamissa

Da Nang oli ensikosketukseni Vietnamiin, minne matkasimme vuodenvaihteen jälkeen Hong Kongista. Hong Kongista lennetään kolmeen kohteeseen Vietnamissa: Ho Chi Min Cityyn, Hanoihin ja Da Nangiin. Halusimme kokea hektisen Hong Kongin vastapainoksi jotain rauhallisempaa ja myös vähän lämpöä, joten näin ollen Vietnamin minilomamme kohteiksi valikoituivat sen keskirannikolla sijaitsevat Da Nang ja sen lähistöllä sijaitseva historiallinen Hoi An. 



Palmurantoja ja kaupunkielämää

Da Nang on tunnettu rantakohde ja kaupungin alueelta löytyy hiekkarantaa jopa noin 60 kilometrin verran. Palmurantojen lisäksi kaupungista löytyy vibranttia kaupunkielämää. Lähes koko reissumme ajan sää oli hieman sateinen, mutta onneksi rannalla löhöily ei kuulunutkaan tällä kertaa suunnitelmiimme. Rakastamme vietnamilaista ruokaa ja Da Nang olikin meille erityisesti foodie-kohde. Ahmimme herkullista kurkumalla maustettua nuudelikeittoa (Mi Quang), joka on paikallinen erikoisuus, sekä perinteisiä banh mi -patonkeja.


Länsimainen kahvi ja viini näyttivät olevan paikallisittain todella luksusta, ainakin tarjonnasta ja hinnoista päätellen. Kahvi maksoi enemmän kuin itse ateria ja viinien hinnat olivat samaa tasoa tai jopa korkeammat kuin meillä Australiassa. 

Hintataso on Vietnamissa kuitenkin edullinen ja laadukkaan hotellihuoneen saa varsin kohtuullisella hinnalla. Majoituimme ihanan Brilliant Hotel -hotellin sviitissä Han-joen rannalla kaupungin ikonisen Dragon Bridge -sillan läheisyydessä.



Vietnamissa voi myös kirjaimellisesti elää miljonäärin elämää, sillä valuutan vaihtokurssi on ihan järjetön: 1 EUR = n. 28,000 VND. 


Marble Mountains - mystiset marmorivuoret

Muutaman kilometrin päässä Da Nangin keskustasta etelään sjaitsevat mystisen upeat Marble Mountains eli marmorivuoret. Nämä viisi vuorta on nimetty viiden elementin mukaan, mitä niiden sanotaan edustavan: metalli, vesi, puu, tuli ja maa. Kapusimme hieman vaivalloisen nousun marmorivuorten korkeimmalla huipulle sekä seikkailimme matkan varrella vuorten kätkemissä luolissa.


Da Nangin symbolina tunnettujen marmorivuorten tunnelma on runollinen kauniiden maisemien, taitavasti rakennettujen pagodien ja eri jumalille pyhitettyjen alttareiden sekä meren aaltojen kohinan keskellä. 

Vuorten juurella marmorinveistäjät myyvät kaikkia mahdollisia marmorista tehtyjä tuotteita.




Kaaosta ja vieraanvaraisuutta

Da Nangin liikenne oli stressaavaa ja kaoottista. Olisin tarvinnut varmaan pari päivää lisää aikaa tottua paikalliseen liikennekulttuuriin. Kadut ovat kapeita ja paikoitellen melko huonossa kunnossa - ja niitä helkutin mopoja on joka puolella. Vuodenvaihteessa liikkeellä oli myös ehkä jopa yllättävän paljon turisteja. Aluksi tien ylitys tuntui täysin mahdottomalta, mutta opin kuitenkin pari hyödyllistä niksiä. Oman kokemukseni mukaan on edettävä varovasesti mutta päättäväisesti ja varottava autoja, mopot kyllä kiertävät jalankulkijat. 

Vaikka vietnamilainen yhteiskunta on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, paikallisista huokuu halu muutokseen ja toivo tulevaisuudesta. Aidon ystävälliset ihmiset, herkulliset ruokaelämykset ja edullinen hintataso tekevät Vietnamista houkuttelevan kohteen, minne tulemme varmasti palaamaan uudelleen. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

tiistai 13. helmikuuta 2018

3 salaista baaria Hong Kongissa

Hong Kong tunnetaan erityisesti rooftop-baareistaan, mutta kaupungista löytyy myös useita mielenkiintoisia New York -tyylisiä salaisia baareja. Kieltolain aikaisia salaisia juomapaikkoja kutsuttiin speakeasy-baareiksi, koska niissä piti puhua hiljaa, jotta baari ei tulisi paljastetuksi. Vaikka kieltolaista onkin jo ikuisuus, salamyhkäisten salakapakkojen perintö elää edelleen. Kävimme joululomalla testaamassa kolme salaista baaria Hong Kongissa, ja sattumalta niiden tarinat kietoutuivat yhteen. Tämänkin tarinan takana on nainen.



Mrs Pound 

Legendan mukaan 1950-luvun mystinen burlesque-tähti Mrs Pound halusi jättää entisen elämänsä taakseen ja hän pakeni Hong Kongiin. Hän rakastui Mr Mingiin, ja yhdessä he matkustelivat ympäriinsä nauttien aasialaista street foodia. Mr Ming lahjoitti rakkaalleen postimerkkikauppansa, jossa Mrs Pound vietti uutta salattua elämäänsä. Mrs Pound loihti street foodia omalla tavallaan, mikä muistutti häntä makumatkoista maailmalla. 

Tarinan mukaisesti Mrs Pound oli postimerkkikaupaksi naamioitu salakapakka Sheung Wan -alueella. Uusi salaisuus on kuitenkin tullut julki. Mrs Pound ja hänen uusi rakkaansa Lee Sai ovat sinetöineet rakkautensa lukkosepänliikkeessä. Ja näin ollen postimerkkikauppa on muuttanut muotoaan ja ravintolan julkisivu on nykyisin lukkosepänliike. Tarkkaavaisuus on paikallaan, jotta löydät salaisen napin, jolla baarin ovi aukeaa...


Mrs Pound 
6 Pound Lane, Sheung Wan, Hong Kong 


Foxglove 

Foxglove Hong Kongin keskustassa on Mrs Poundin ja Frank Minzan rakkauslapsi. Romanssi matkan varrella jätti Minzan kaipaamaan rakkaansa paluuta, ja hän oli itse asiassa niin rakkaudenkipeä, että hän nimesi yksityisen baarinsa Mrs Poundin lempikukan, sormustinkukan (foxglove), mukaan. Foxglove on ulkoapäin elegantti sateenvarjokauppa Printing Housen toisessa kerroksessa, mutta sisältä paljastuu tyylikäs jazz-baari.


Foxglove 
6 Duddell Street, Central, Hong Kong 


Dr Fern's Gin Parlour 

Dr Fern on Mrs Poundin uskottu lääkäri, joka määrää hänelle päivittäisen terveellisen annoksen giniä ja muita rohtoja. Tohtorin vastaanotto sijaitsee Landmark-rakennuksen alakerrassa. Sisältä kuitenkin paljastuu tyylikäs gin-baari, jonka valikoimasta löytyy noin 250 eri giniä ympäri maailmaa - myös pari suomalaista Kyrö Distilleryn giniä. Tämä vastaanotto on ehdottomasti jokaisen ginin rakastajan (kuten itseni) taivas.


Dr Fern's Gin Parlour 
First Basement Floor, Landmark, Atrium, 
15 Queen's Road, Central, Hong Kong 


Vinkki: kannattaa käydä tsekkaamassa nämä baarit "oikeassa" järjestyksessä, jolloin myös tarina seuraa loogisessa järjestyksessä - ensin Mrs Pound, sitten Foxglove ja viimeiseksi Dr Fern's Gin Parlour. Baareihin voi olla vaikea löytää sisälle, joten kannattaa olla tarkkana. Kannattaa myös kysyä baarien henkilökunnalta lisää tarinasta, sillä en halua halua paljastaa kaikkia yksityiskohtia. Salaperäisyys ja ripaus jännitystä nimittäin kuuluvat olennaisena osana salakapakkojen henkeen. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Macao - Kasinoita ja koloniaalista historiaa

Miltä kuulostaa gondoliajelu hotellin sisälle rakennetussa kanavakaupungissa? Tai haluaisitko voittaa uhkapelistä Ferrarin? Tervetuloa Macaoon, idän Las Vegasiin, jossa vaatimattomuus ei todellakaan kaunista. Övereiden kasinoiden kulman takaa kuitenkin paljastuu aitoa koloniaalista historiaa. 


Joulun jälkeen suuntasimme pariksi päiväksi Macaoon, minne onkin kätevä matkata Hong Kongista. Viisumia ei tarvita ja lauttamatka taittuu kätevästi alle tunnissa. Macaon reissun tärkein päämäärä oli ottaa pieni aikalisä Jasonin perheestä sekä tutustua tällä kertaa kasinoiden sijaan myös Macaon siirtomaanaikaiseen historiaan. 


Macao - Kiinan Las Vegas

Macaon suurin houkutin on sen menestyvä kasinobisnes, ja kaupunki tunnetaankin lempinimellä Kiinan Las Vegas. Nimi on kuvaava, mutta ei täysin täsmällinen, sillä nykyään Macaon kasinot tahkovat moninkertaisesti enemmän rahaa kuin nevadalaiset. Erityisesti uhkapelaamista rakastavat kiinalaiset turistit täyttävät toinen toistaan loistokkaammat kasinot ilta toisensa jälkeen. 

Kaupungin keskusta on sekoitus moderneja pilvenpiirtäjiä, neonvaloja ja ikivanhoja raunioita. Kauempana horisontissa nousee Cotain uusi kasinoalue, joka kultaisine kupoleineen muistuttaa Disneyn satulinnoja. Macao on kuin ällistyttävä keinoteollisuus, joka on pakko kokea itse. Se on kuin Versaillesin palatsi potenssiin kymmenen.


Vaikka tällä kertaa halusimme lähinnä karttaa kasinoita, kävimme kuitenkin piipahtamassa ikonisessa The Venetian -kasinossa. Sieltä löytyivät samat uhkapelit ja luksuskaupat kuin muualtakin. Kompleksi on suuruudenhulluudessaan jotain aivan omaa luokkaansa, sillä sen sisältä nimittäin löytyy Venetsian kopio kanaaleineen. Venetsian historiallinen kaupunkimaisema ja katon tilalle maalattu taivas ovat niin aidonnäköisiä, että sanat eivät riitä kuvailemaan tätä epätodellista kokemusta. Elämyksen huipentavat keinotekoiset kanaalit, joissa voi seilata puisella gondolilla. Surrealistista. 


Majapaikkamme Grand Hyatt -hotelli Cotain kasinoalueella sen sijaan suorastaan yllätti hyvällä maullaan, vaikka ystävämme olivatkin luonnehtineet sitä bisnestyyliseksi. Saimme lisäksi ilmaisen upgreidauksen sviittiin. Rentouttavan miniloman puitteissa ei siis todellakaan ollut valittamista. 


Toinen kasinoalueen positiivinen yllätys oli Ritz Carlton -hotellin baari. Suuntasimme sinne alun perin lähinnä baarin kuuluisan gin trolleyn takia. Päädyimme kuitenkin viettämään siellä koko illan mahtavaa live-bandiä kuunnellen ja gin-kärryn juomia siemaillen. 



Portugalilaiset juuret

Macaon pitkä historia Portugalin vallan alla on jättänyt jälkensä kaupunkikuvaan. Eurooppalaiset juuret, koloniaaliset rakennukset ja sinne tänne ripotellut kiinalaistemppelit huokuvat mielenkiintoista kontrastia. Aivan Cotain kasinoalueen lähietäisyydeltä löytyy historiallinen Taipan kylä, johon ihastuimme aivan täysin. Taipa on kuin täysin eri maailma; sieltä ei löydy kasinoita, vaan ikivanhoja rakennuksia ja kapeita kujia mukulakivineen. Se on autenttista Macaota parhaimmillaan. Taipan kylä pursuaa myös herkullisia kulinaristisia elämyksiä. Macaon ruokakulttuuri on ainutlaatuinen sekoitus kiinalaisia ja portugalilaisia makuja. Illallinen Antonio -ravintolassa oli aivan huikea elämys ja illan päätteeksi saimme myös maistaa talon omaa portviiniä. Macaossa kannattaa myös maistaa Lord Stow's Bakeryn kuuluisia portugalilaisia vanukasleivoksia. 




Mustaa hiekkarantaa

Kasinokompleksien ja historiallisten alueiden lisäksi Macaon lähialueelta löytyy erikoista mustaa hiekkarantaa. Kilometrin pituisen Hac Sa -rannan musta väri johtuu maaperän mineraaleista. Hietikot eivät toki pärjää autioille paratiisirannoille tai esimerkiksi Uuden-Seelannin mustille hiekkarannoille, mutta ne ovat kuitenkin mielenkiintoinen alueen erikoisuus. Samalla kannattaa käydä lounaalla ikonisessa Fernando -ravintolassa, joka sijaitsee aivan rannan tuntumassa. 




Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

torstai 11. tammikuuta 2018

Matkavuosi 2017

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille! Näin uuden vuoden kunniaksi on taas tilinpäätöksen aika. Vuosi 2017 oli unohtumaton myös matkailun saralla. Viime vuosi alkoi Niagaran putouksilta ja päättyi Hong Kongiin, ja viime vuoden aikana alkoi myös aivan uudenlainen seikkailu. Tässä matkavuoden 2017 huippuhetkiä. 



Niagaran putoukset ja New York City 

Vuosi 2017 alkoi Niagaran putouksilla ja pääsimme ihailemaan vaahtoavia, uskomattomalla voimalla kohisten syöksyviä vesiputouksia sekä Yhdysvaltojen että Kanadan puolelta. Uuden vuoden jälkeen palasimme vielä Pohjois-Amerikan turneemme lähtö- ja päättöpisteeseen New Yorkiin. Ensimmäinen lohkaisu isoa omeanaa oli juuri niin huumaavan herkullinen kuin olin uskaltanut toivoa ja rakastuin kaupunkiin aivan palavasti. New Yorkin sanotaan olevan kaupunki, joka ei koskaan nuku. Persoonalliset kaupunginosat, viihdetapahtumat, upeat nähtävyydet ja uskomaton katukulttuuri saivat todellakin toivomaan, että ei itsekään tarvitsisi nukkua lainkaan. 

Lue lisää:




Tasmania, Australia 

Pidennetyn viikonlopun reissu Hobartiin Australia-päivän kunniaksi oli ensikosketukseni Tasmaniaan. Tasmanian pääkaupunki Hobart hurmasi jylhän karulla luonnollaan. Tästä pienestä satamakaupungista löytyi lisäksi boheemi taideyhteisö ja herkullista seafoodia. Reissu olikin varsin onnistunut, sillä mukana matkassa ollut anoppikin pysyi kontrollissa.

Lue lisää:




Auckland, Uusi-Seelanti 

Naapurimaa Uusi-Seelanti on leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa - se on täältä Australiasta katsottuna niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Viikonloppureissu Aucklandiin alkoi aikamoisella draamalla, mutta pääsimme kuitenkin perille pitkän valkoisen pilven maahan. Lähdimme hakemaan ennen kaikkea rentouttavaa viikonloppua, tulivuoria, mustaa rantaa, Pinot Noir -viiniä ja herkullista ruokaa. Kaiken tämän saimme, alkumatkan draamasta huolimatta.

Lue lisää:




Perhematkailua Australiassa

Heinäkuussa perheeni Suomesta saapui ensimmäistä kertaa Australiaan meitä moikkaamaan ja lomailemaan. Viiden Sydneyssä vietetyn päivän jälkeen suuntasimme viikon roadtripille, sillä halusimme näyttää vieraillemme lähialueen idyllistä maaseutua, tyypillisiä australialaisia bushland -maisemia ja silmiä hivelevän kaunista rannikkoa. Kaikkea tätä tarjosivat Southern Highlands, Australian pääkaupunki Canberra ja pieni rannikkokaupunki Jervis Bay. Roadtripin jälkeen suuntasimme vielä vajaaksi viikoksi Port Douglasiin trooppiseen Queenslandiin nauttimaan lämmöstä ja auringosta. 

Lue lisää:




Uluru, Australian punainen keskus

Matka Australian maantieteelliseen ja henkiseen keskipisteeseen oli ollut jo pitkään haaveissamme. Syys-lokakuun vaihteessa saavuimme viimein Ulurulle - ja oli suorastaan vaikea uskoa, että olimme muka edelleen samalla planeetalla. Enkä olisi voinut uskoa, että koin erämaan keskellä myös elämäni illallisen. Kyseessä oli kuitenkin myös paljon enemmän kuin huikea ruokaelämys Jasonin polvistuessa eteeni esittäen THE kysymyksen: "Will you marry me?" Ja näin alkoi aivan uudenlainen elämäni seikkailu. 

Lue lisää:




Melbourne, Australia

Ennen joululomaa ennätimme vielä viikonlopuksi Melbourneen, missä ohjelmassa oli perhejuhlien lisäksi rentoa turreilua kaupungilla blogiystävien kanssa. Kesäinen viikonloppu Melbournessa mahtavassa seurassa oli ehdottomasti parasta vastapainoa loppuvuoden työkiireille. 

Lue lisää:




Hong Kong ja Macao

Vietimme joulun ja uuden vuoden Hong Kongissa neonvalojen välkkeessä. Välipäivät vietimme Macaossa, missä tällä kertaa kasinoiden sijaan tutustuimme kaupungin mielenkiintoiseen koloniaaliseen puoleen. Näistä pian lisää seuraavissa blogikirjoituksissa, pysy siis kuulolla! 




Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: